kara
tzw. niestana, płacona
za niestawienie się w sądzie;
iis imposita, qui coram iudicibus non
comparuerunt
KsgGrWp II p. 111 (a. 1400) : luit 2 penas n-es contra scultetum.
Ib. p. 112 : incidit in penam unam n-em contra Przeslaum.Ita ib. saepius. Eodem sensu poena non astantis
ib. p. 112 : incidit unam penam non astantis contra Wissotham.Cf. ASTO , COMPARENS et Słownik Staropolski s. v. niestany, niestane, niestanie.